Käytiin Minnin kanssa pitkän (parin kuukauden) kisatauon jälkeen kokeilemassa miltä se kisaaminen tuntuu. Tällä hetkellä suuria ongelmia aiheuttavat  "juoksut". Minni leikattiin edellisten juoksujen jälkeen, mutta nyt kun pitäisi olla juoksut se tekee juoksuja vanhasta tottumuksesta. Se käy tällä hetkellä aika tuurilla, ja saattaa yhtenä päivänä tehdä ihan innoissaan töitä mun kanssa, mutta seuraavana voi olla että vain ja ainoastaan haistelee. Ja siis näin kävi juuri kisoissakin.. 20.3. oltiin Kirkkonummella Savikon Sepon tuomaroimissa kisoissa. Ensimmäisellä radalla se haistelu alkoi heti lähdöstä. Olisi näin jälkeenpäin ajateltuna pitänyt se nostaa samantien kainaloon ja viedä autoon. Kuitenkin sinnittelin aina esteelle nro 8.. sitä haistelun määrää! Tässä vaiheessa meni ohjaajan hermo ja ohjaaja nosti koiran niskasta kainaloon ja kiikutti suoraan autoon, pisti häkkiin ja otti vaihtarina muun lauman pois autosta.  Seuraavalle radalle Minnillä olikin sitten jo ihan eri meininki. Lähdin kuitenkin varmuuden vuoksi lentävällä lähdöllä, periaatteena oli että sitä vauhtia ja draivia pitää olla. Tämä rata päästiinkin ihan maaliin asti, mutta hyllyksihän se meni kun oli puomi liian lähellä hypättävää estettä. Joka tapauksessa jo sitä ennen oli otettu 5vp keppien sisäänmenosta. Suoraan putkesta olisi pitänyt mennä kepeille ja tämä näytti aiheuttavan suuren ongelman. Mitään menetettävää ei siis enää ollut. :D mutta tästä radasta jäi kuitenkin hyvä fiilis, oli vauhtia, hyppy ei näyttänyt kamalalta vaan oli itse asiassa melko sujuva ohjaaja ei mennyt liikaa edellä vaan malttoi odottaa koiraa., sekä muisti vekkailla oikeissa paikoissa. Ei tämä nyt ihan täysin katastrofi ollut, mutta ei ihan nappisuorituskaan. Kuitenkin Minni pelasti itsellensä ainakin vielä yhdet kisat ennen mahdollista eläköittämistä.

Kisojen jälkeen treenasin juuri tuota keppien sisäänmenoa ja totesin, että putkesta tultaessa se aiheuttaa todella suuria ongelmia Minnille. Hypyltä ei niinkään..mutta tätä siis tarvitsee treenata selvästi. Itse pujottelun se hoisi hyvinkin hämmästyttävän omatoimisesti vaikka jäin taaemmas tai lähdin sivulle päin.. mutta aloittaminen näkyy olevan vaikeaa. Juniori osastosta otin muutaman kuvan treeneistä. Alsukin alkaa saada reippautta ja rohkeutta tekemiseen.  Ehkäpä siitä vielä jonkinlainen agilitykoira tulee siis.

 

        

Trace on ollut viime ajat jo treenitauolla. Sen mieli kyllä tekisi radalle ja tekemään, mutta minusta näyttää nyt erittäin vahvasti siltä että niitä pentuja on tulossa. Sen lantio on selvästi leveämpi kuin aiemmin ja vatsalinja ei enää ole entisellään. Toki jo pitäisi alkaa jotakin näkyä koska onhan sen astutuksesta jo kolme viikkoa. Ultraan olen viemässä Tracen 1.4. sen jälkeen saakin sitten vahvistuksen tuleeko mitään ja jos tulee niin kuinka monta noin arviolta on odotettavissa.